Gotham Rockin' Whiskey

         
© Gál Ildikó

Huomaathan, ettei hevosen syntymäpäivä täsmää ikääntymissivulla, koska se on ikääntynyt nelivuotiaaksi nopeutetusti !

 
Yleisesti Viski on rauhallinen ja sosiaalinen ori, joka taitavan ratsastajan kanssa tuo esille parhaat puolensa - rauhallisuudestaan huolimatta ei kuitenkaan ihan vasta-alkajan hevonen. Sille päälle sattuessaan se osaa olla todella haastava ja orimainen isottelija, jolle täytyy uskaltaa näyttää, kuka karsinassa tai ratsailla oikeasti on pomo. Vaikka karsina onkin Viskin koti, ei sillä ole lupaa tulla ihmisen päälle. Etenkin arkisia hoitotoimenpiteitä suorittaessa herran reaktioita kannattaakin seurailla. Poika tuntuu vaistoavan, että ihminen odottaa kaiken sujuvan "niin kuin joka päivä ennenkin", ja hyökkää metkuinensa juuri silloin, kun vähiten odottaa. Siitä on vuosien varrella kehittynyt esimerkiksi todella taitava harjojen kädestä nappaaja ! Useimmiten iso ori on kuitenkin sopuisalla tuulella ja odottaa rauhassa, että ihminen saa tehtyä haluamansa.

Ori on ratsailta herkästi kuumenevaa sorttia, eikä näin ollen sovellu ihan kenen tahansa ratsastettavaksi. Se ei ole kaikkein ihanteellisin hevonen naiselle ratsastettavaksi, mutta kunhan oppii tuntemaan ja ennakoimaan Viskin kujeet, on se suhteellisen kevyt ja helppo hallita. Itse Viskin kanssa vuosikaudet työskennelleenä herra ei tunnu ollenkaan hankalalta tai "raskaalta", mutta monet ystävättäreni, jotka ovat oria kokeilleet, ovat ihmetelleet miten jaksan ratsastaa niin paljon kädellä olevaa hevosta, joka ei tunnu kevenevän sitten millään.
Koulukiemurat ovat alusta alkaen olleet Viskin juttu. Vaikka ori onkin massava ja etenkin vapaapäivien jälkeen tuntuu kuin olisi puupökkelön selässä, on se tehokkaalla verryttelyllä helppo saada kuuntelemaan apuja ja taipumaan sinne, minne ratsastaja haluaa. Alun perusharjoitukset palkitsevat ratsastajan viimeistään treenin puolivälin jälkeen, kun suhteellisen massava ori lopulta alkaa kantaa itseään ryhdikkäänä ja tasapainoisena, eikä enää juurikaan nojaa turhan tähden kuolaimeen. Esteillä oria tuntuvat puomit hieman pelottavan, ja se yrittääkin useimmiten kiitää niiden yli mahdollisimman kovalla vauhdilla. Itse en sillä enää juurikaan hyppää, vaan kaistapäisempi avomieheni saa hoitaa loikkimispuolen sinne tänne suhailevalla suurella orilla.
Kisoissa kannattaa olla tarkkana. Viski innostuu vieraista hevosista eikä aina muista ratsastajaa selässään ollenkaan - pystyynhyppimisiltä verryttelyalueella välttyy harvoin, kun orin kanssa alkaa kiistelemään siitä, kumpi määrää suunnan ja tahdin. Radalle päästessään Viski on kuitenkin kuin toinen hevonen. Ori tuntuu unohtavan kaiken ympärillä olevan ja keskittyy täysillä suoritukseen. Helpoimmilla kouluradoilla suorituksen pilaa useimmiten se, että herra kuvittelee muistavansa radan ratsastajaansa paremmin, eikä niinkään välitä ratsastajan yrityksistä tehdä huolelliset kulmat ja täsmälliset siirtymiset - tärkeämpää on esittää kaikki pyydetty, järjestyksellä ei niin väliä.

Tarhassa ori on toisinaan hyvinkin vauhdikas ja levoton, mutta välillä tykkää vaan oleilla auringosta nautiskellen ja heiniä syöden. Viskin voi tarhata toisten hevosten kanssa, mutta mikäli oriilla on selkeästi huono päivä, on se parempi laittaa ulos yksikseen. Pahalla tuulella ollessaan ori antaa kyytiä liian lähelle uskaltautuville puremin ja potkuin.
Tarhaan ja sieltä pois talutettaessa on hyvä pitää ketjullista riimunarua ja ketjua kuolaimena suussa. Mahtavuuskohtaukset iskevät yleensä silloin, kun narun toisessa päässä oleva, kymmenisen kertaa pienempi ihminen niitä vähiten odottaa. Kaikki osaavat olla varuillaan, mikäli läheisissä tarhoissa on tammoja (toisinaan tosin oreillekin voi hieman flirttailla...), mutta varmemmin kohtauksen aiheuttaa esimerkiksi maneesilta juuri sopivasti tuleva neitokainen. Kun Viskin palauttaa maanpinnalle komentamalla olemaan kunnolla ja muistamaan asemansa "laumassa", on se selvästi loukkaantunut - orin mielestä kun jokaisen tamman kanssa pitäisi päästä tekemään vähintäänkin tuttavuutta kosketusetäisyydeltä.