Tell Me Secrets FL

 
Katsaus puolivuotiaan pojan fiiliksiin...

Tell Me Secrets FL eli tutummin Retku on eloisa ja utelias pikkuveijari.
Emänsä neljäs varsa, joka ainakin toistaiseksi näyttäisi olevan kaikkein haastavin ja itsepäisin - saapa nähdä mitä tämän pienen miehen koulutuksesta tulee... Muutamat varsanäyttelyt kierrettyämme olemme kotiolojen jukuripäisyydestä huolimatta saaneet kuitenkin esitellä kohtuullisen hyväkäytöksisen ja rauhallisen hevosenalun, Retku on ilmeisesti oppinut vieraskoreuden pienestä pitäen.

Normaalit hoitotoimenpiteet sujuvat jo kohtuullisen hyvin. Kiinni oleminen on vielä hieman haastava asia, joskin onnistuu melko kunnialla emän ollessa vierellä paikoillaan. Varsinaisesti Retkua ei ole vielä edes yritetty sitoa kiinni, vaan olemme toistaiseksi käytettäneet avustajaa pitelemässä narua kalterien toisella puolella, jolloin ori ei pääse hajottamaan itseään kiukustumis- ja kyllästymispuuskien sattuessa.
Kaviot pikkuherra on alusta saakka osannut nostaa nätisti, eikä juurikaan yritä riuhtoa jalkojaan vapaaksi luvatta. Näiden valonpilkahdusten nojalla elättelemmekin toivoa, että Retkusta tulee vielä jonain päivänä fiksu herrasmies hieman vartuttuaan...

Tosiaan, kuten jo mainitsinkin, uusissa tilanteissa ja vierailla talleilla Retku osaa käyttäytyä yllättävänkin fiksusti ja korrektisti. Pinnan alla kytevä ujous vienee tällöin voiton, ja toisaalta Minni myös komentaa jälkikasvuaan hieman tomerammin, kun ollaan poissa kotimaisemista.
Trailerissa matkustaminen oli aluksi hieman pelottavaa, mutta kun olimme viikon ajan kuskanneet Minniä ja Retkua aamulla ennen tarhaan vientiä muutamaan kertaan pihan ympäri kuljetusautolla, alkoi ori tottua kuljettamiseen. Nyt se onkin kuin vanha tekijä, tuntuu olevan jopa melko innoissaan autoon loikkimisesta.

Aikuisen miehen luonnekuvaus

Vilkkaasta ja kujeilevasta pikkupojasta on kasvanut todella fiksu, selväpäinen hevonen. Retku on edelleen hieman totuttua eloisampi ja kekseliäämpi, mutta tietää jo paikkansa laumassa, eikä yritäkään kyseenalaistaa sitä.
Orilta jouduttiin taannoin harmittavan onnettomuuden seurauksena poistamaan oikea silmä kokonaan. Onneksemme koulutus oli tällöin kuitenkin jo pitkällä ja luottamus pojan sekä Auroran välillä suuri. Aluksi orin elämä tottakai hankaloitui aika lailla, kun näkö yhtäkkiä puolittuikin edelliseen verrattuna, mutta noin kuukauden kuluttua onnettomuudesta, oli sen elämä jo palautunut "normaaleille raiteille". Uudet paikat ja tilanteet tuottavat edelleen hieman normaalia enemmän säikkyyskohtauksia ja olemattomia mörköjä, mutta kun arkitoimet pyritään pitämään mahdollisimman samanlaisina päivästä toiseen ja ori tarhataan päivittäin samassa tarhassa, tulee se toimeen aivan mainiosti. Tämä lähensi Auroraa ja isokokoista oria selvästi entisestään, ja luottamussuhde on vahvistunut entisestään. Ratsukolta onkin lupa odottaa hyviä suorituksia kilparadoilta, jahka Retku saadaan totuttua kilpailupaikkojen hälinään ja ihmis- sekä hevospaljouteen.

Retkua ei saa sitoa hoitotoimenpiteiden ajaksi kiinni. Sen täytyy pystyä kääntelemään päätään vapaasti sekä mahdollisesti myös kääntymään, jotta se näkee paremmin. Kun näkö toiselta puolelta puuttuu kokonaan, on tallikäytävän tapahtumien tarkkaavainen seuraaminen kiinnikytkettynä mahdotonta. Tämä tulee huomioida myös ollessasi hevosen oikealla puolella - se ei näe sinua. Lähestymistä oikealta tulisi myös välttää samasta syystä.
Yleisesti ottaen poika on rauhallinen ja rento hoidettava, mutta mikäli ympärillä tapahtuu paljon kaikkea tai tallipihalta kuuluu omituisia ääniä, kannattaa varautua väistelemään levottomasti kääntyilevää hevosta. Ori ei kuitenkaan kääntyessäänkään rynni väkisin päälle, vaan huomatessaan jonkun olevan edessä väistää kyllä. Kavioiden nostaminen, hännän- ja mahanaluksen sukiminen sekä jalkojen suihkuttelu käyvät pojan kanssa rutiininomaisesti. Se ei juurikaan korvaansa lotkauta millekään toimenpiteille. Ötökkämyrkyt ja show shinetkin saa suihkuttaa suoraan spraypullosta, kunhan muistaa käsitellä ensin vasemman puolen, jotta ori näkee, mistä outo sihinä on peräisin.

Ratsailta on hyvä pitää nyrkkisääntönä se, ettei mitään voi luottaa Retkun harkintakyvyn varaan. Monien hevosten kanssa voi esimerkiksi esteillä jättää ponnistuspaikan osaksi myös hevosen itse valittavaksi, mutta tämän orin kanssa se ei onnistu. Juurikin etäisyyksien arviointi on pojan heikointa aluetta, sillä toispuoleinen näkö hieman vääristää askelmäärää. Ratsastajan on siis otettava täysi vastuu myös hevosesta ja todella ratsastettava koko ajan 120 prosenttisesti. Oria harvemmin annetaan muiden kuin Auroran tai tämän miehen ratsastettavaksi, sillä kokoaikaisen täyden kontrollin ylläpitäminen on yllättävän hankalaa, eivätkä kaikki ymmärrä tai edes muista hevosen toispuoleista näköä, ennen kuin se törmää yllättäen estetolppaan tai aitaan.
Kouluratsastus on pienestä pitäen ollut ori "oma laji". Edes nuorempana, kun se oli vielä täysin terve fyysisesti, se ei ollut kovinkaan varma tai teknisesti hyvä hyppääjä, joten onnettomuuden jälkeinen täysipainoinen kouluun keskittyvä treenaaminen on ollut helppo valinta. Tottakai Retkulla silloin tällöin mielenvirkistykseksi myös hypätään pieniä esteitä, mutta pidemmän päälle se ei tunnu olevan hevosenkaan mielestä kovin hauskaa. Parempi stressinpurkukeino on lähteä maastorekelle tai säiden salliessa uittamaan oria.
Auroran ja Retkun suoritukset kouluradoilla paranivat onnettomuuden jälkeen todella huimasti, mihin vaikuttaa tottakai luottamuksen kasvaminen sekä se, että ori kuuntelee apuja aiempaa tarkemmin.

Retku tarhataan aina samassa, lähimpänä päärakennusta olevassa tarhassa yksinään tai Vodkan kanssa. Vodka on tarpeen rauhallinen sekä leppoisa tarhailukaveri, ja tuntuu ymmärtävän Retkun "fyysisen puutteen".