Keep Burning Please

 
© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

 
Pete on omalla tavallaan hassu pienehkö poni, jolta löytyy energiaa, johtaja-ainesta, tempperamenttia ja rutkasti voitontahtoa. Pete on orimaisen röyhentelevä ja ilkikurinen söpöliini, jota tarvii vain katsoa, niin on jo rakastunut. Toki Pete on myös ponimaisen pippurinen ja leikkisä, se keksii metkuja hoitajansa pään menoksi. Ponimaisia piirteitä korostaa myös pihalla iloinen pukittelu, pystyyn hyppiminen, kimeä hirnahtelu(tammoille), hurjat spurtit, nopeat käännökset ja kaikelle pullistelu. Pete on myös yllätäävä kylläkin todella herkkä ja mukautvainen. Vaikka Pete rakastaakin ulkona riehumista, kaipaa se myös välillä sisälle "rauhoittumaan", vaikkakin vain pyörii aina karsinassaan, eikä muutenkaan malttaisi olla koskaan paikoillaan.

Hoitaessa Pete on todella haastava, se on hiukan äksy kun sen karsinaan tungetaan ja käytävällä ollessaan erittäin leikkisä. Mutta missä vain sitä hoitaakin, niin aina se on liikkeessä. Aluksi kun menet karsinaan sinua katsoo ylisöpö pitkäjouhinen poni korvat hörössä, joka saattaa jopa hirnahtaa iloisesti, mutta on silti oltava varuillaan, Pete meinaan karkailee mielellään karsinastaan. Pete ei turhaan säästele metkujaan karsinassa, siitä on kivaa jäynäytellä hoitajaansa, liiskata tätä seinää vasten, talloa varpaita ja näykiä leikkisästi takalistolle kavioita otettaessa. Toisaalta kun Peten on saanut harjattua, niin vaikein osuus on takana, kaviot se antaa ottaa hyvin. Varusteet onkin sitten heloop laittaa pienikokoiselle ponille, joka ei edes saa päätä niin ylös, ettei siihen ylettyisi. Satula on helppo laittaa selkään ja on oltava nopea laitttaessa satulavyötä, sillä jos siihen menee Peten mielestä liian kauan se alkaa pullistella. Suitset Pete ottaa helposti suuhun. Talutettaessa ori käyttäytyy moitteettomasti, toki välillä on säpsähdettävä jotain vihreää oliota ojassa, tai puskassa, mutta muuten Pete menee hyvin, lukuunottamatta pientä pullistelua ja uteliaisuutta. Peten mielestä talutus-matkatkin on joskus liian pitkiä ja tylsä, jolloin se saattaa huvittaa itseään vähän tönimällä taluttajaa, taikka astumalla tämän varpaiden päälle. Pesukarsina on On taas Peten toinen koti ! se rakastaa pesuja ja yrittää aina rynniä pesukarsinaa, kun siitä kävellään ohi. Kun se taas pesukarsinaan pääsee, niin sen juotuu repimään pois sieltä.

Peten ilkikurisuuden takia sillä ratsastetaan hyvin harvoin, silloinkin se vain pukittelee ja hyppii pystyyn. Vaunujen edessä taasen Pete on kuin kotonaan ! Peten innostuksen voi nähdä jo kun se näkee vaunut, sen korvat nousevat pystyyn ja se hirnahtaa iloisesti vaunuille, kuin sanoen "moi" ihanalle ystävälleen. Vaunujen edessä Peten liikkeet muuttuvat hiukan joustavammiksi, se alkaa steppaillatöpöjaloillaan ja sen korvat ovat kokoajan hörössä ja se katselee ylpeasti ympärilleen. Pete on herkkä ajettava, se kuutelee pienintäkin apua, ei sählää, ei kiusaa ajajaa, vaan menee upeasti ja moitteettomasti eteenpäin. Kun petellä ajaa, voi ohjissa asti tuntea kun se tärisee innostuksesta ja sen liikkeistä näkee kuinka täpinöissä se on. Petellä ei vanujen edessä ole yhtäkään huonoa tapaa, ja tämä on kyllä todella harvinaista sähläävältä ponilta, mutta ei sen päälle, olen vain iloinen tästä !

© Aye