Tonight You're Mine KRJ-II, YLA3

       
© Gál Ildikó

 
Minni on yleisesti ottaen hieman arka tyttö, joka kuitenkin satulan alla ollessaan luottaa ratsastajaansa säikkymättä juuri mitään. Kyvykäs tamma, joka toivottavimmin tulee menestymään kilpakentillä vanhempiensa lailla.

Karsinassa Minnin arka luonne tulee parhaiten esille. Hoidettaessa tamma on toisinaan aivan mahdoton käsiteltävä, kun jokainen pienikin heinien kahahdus saa sen säpsymään ja harjan kolahtaminen karsinan oven kulmaan hyppäämään metrin verran ilmaan. Minni on ehdottomasti "yhden ihmisen hevonen", sillä kun luottamusside on luotu, muuttuu tamman käytös toisenlaiseksi. Samoin kuin ratsastettaessa, se alkaa luottamaan tähän kyseiseen ihmiseen siinä määrin, että pienet kolahdukset eivät enää saa sitä lotkauttamaan korvaansakaan, vaan kaikki mistä tämä rakas ihminen selviää sen suuremmitta kohtauksitta, ei voi syödä Minniäkään. Tähän pisteeseen päästäessä tammasta tulee oikein kultainen ja miellyttämisenhaluinen kaveri. Minnille ei oteta ulkopuolista hoitajaa ollenkaan, sillä luottamuksen voittaminen vie kuitenkin oman aikansa, ja pyrimme "leimaamaan" Minnin tallin omistajaan, jonka on tarkoitus olla tamman "oma ihminen" sen loppuelämän ajan.

Tamman selkään noustessa kaikki säikkymiset ja pelleilyt jäävät unholaan ja Minni muuttuu ryhdikkääksi, hienosti itsensä kantavaksi ratsuksi, jonka askeleista ja herkkyydestä ei voi olla pitämättä. Monet pitävätkin Minnistä sen arkuudesta huolimatta nimenomaan siksi, että tamma on mitä miellyttävin ratsastaa
Koulukiemurat ovat aivan ehdottomasti tamman juttu. Se jaksaa kulkea kaula kaartuneena kuolaimella ja toistaa avotaivutuksia, pohkeenväistöjä, laukkapiruetteja sekä passagea kierros toisensa jälkeen osoittamatta minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä. Tamma on hyvin herkkä sekä pohkeelle että kädelle, joten aivan vasta-alkajaa ei sen satulaan voi istuttaa. Kunhan muistaa pitää käden pehmeänä ja pohkeen vakaana, ei ole vaaraa pukkilaukasta kesken ravin kokoamisen tai täysstopista lisätyn laukan päätteeksi.
Esteillä tamma ei osaa kontrolloida jalkojaan, mikä näkyykin lähestymisien epätäsmällisyytenä sekä putoilevina puomeina. Tamman kasvattaja kertoi sen olleen pienestä pitäen samanlainen, tammaa ei yksinkertaisesti ole luotu hyppäämään.

Kilpailuissa tamma on hyvin kiinnostunut ympäristöstään, mutta harvoin muistaa säikkyä mitään. Kisapaikoilla on niin paljon menoa ja melskettä, ettei Minni tiedä mitä pitäisi pelätä, joten se tyytyy vain ihmettelemään vieraita komeita oreja ja hörisemään lähietäisyydelle tuleville.
Minnin kanssa on paras luottaa siihen, että kaikki tarvittava valmistelu ja treenaaminen on tehty kotikentällä ja jättää verrytteleminen mahdollisimman minimiin. Verryttelyalueen muut hevoset ovat niin kiinnostavia, että niitä kaikkia pitäisi päästä tervehtimään ja tamman aisoissa pitämiseen kuluu turhaa energiaa. Kun lyhyen, tehokkaan verryttelyn tekee juuri ennen radalle menoa, on Minni yleensä parhaimmillaan ja vielä tarpeeksi energinen jaksaakseen panostaa koko radan ajan. Useimmiten sijoitukset menevätkin sivu suun nimenomaan siksi, että tamman energia loppuu kesken kaiken ja radan loppuosa on ponneton ja väkinäisen oloinen.

Karsinassaan tamma kaipaa rauhaa ja turvallisuudentunnetta. Se hermostuu hyvin helposti, jos tallissa on turhaa häslinkiä ja ihmisiä juoksee edes takaisin. Tämän takia tammaa ei kovinkaan usein viedä kovin kauas kotoa kilpailemaan, jotta paluu kotitallille saman päivän aikana on mahdollinen. Naapurikarsinoissa asustavien olisi hyvä olla mahdollisimman rauhallisia, jolloin tamman ei tarvitse turhaan stressata säikkyessään naapurikarsinasta jatkuvasti kuuluvaa kolinaa.

Minni on tarhassa mielellään muiden hevosten seurassa. Yksinään se ei osaa rauhoittua paikoilleen esimerkiksi syömään, vaan tähystää ympäristöään jatkuvasti.Yksin ollessaan tamma on myös hyvin helposti karkaava tapaus. Tarhan aita ei muiden esteiden tapaan ole mikään ongelma, vaan tamma hyppää helposti hieman korkeammastakin aidasta yli. Minni ei kuitenkaan lähde omille teilleen vapaaksi päästyään, vaan suuntaa joko omaan karsinaansa tai tallin ovien ollessa kiinni niiden eteen norkoamaan.
Ollessaan toisten hevosten seurassa, Minnistä huomaa saman reaktion kuin tutun ihmisen kanssa. Tamma luottaa siihen, että koska toisetkin uskaltavat olla huolehtimatta aidan takaa hyökkäävistä pedoista, sekin voi vain olla ja nauttia ulkoilmasta.