Tropica Distance

Huomaathan, ettei hevosen syntymäpäivä täsmää ikääntymissivulla, koska se on ikääntynyt nelivuotiaaksi nopeutetusti !

  Kauniin tummanpunertava raudikko seisoo korvat hörössä tarhan portilla. Sitä kohti kävelee tummahiuksinen parikymppinen nuorimies riimunnarua heilutellen.
- Noniin tyttö. Tulehan sisälle, niin pääset syömään.
Tamma kävelee rauhassa nuorukaisen vierellä hamuillen tämän taskuja porkkananpalojen toivossa. Tallinovella tamma kompuroi hieman, ja luo nolostuneen oloisen katseen ympärilleen kuin ajatellen: "Perhanan tassut, aina solmussa".

Brasiliasta, hejdin upeasta Tropicasta meille muuttanut Dana on varsinainen sydäntenvalloittaja. Suurehkosta tammasta on kuoriutunut kelpo kouluratsu, joskin se on toisinaan melko kömpelö ja kompuroi kesken milloin minkäkin harjoituksen.
Dana rakastaa huomiota ja ihmisiä, eikä milloinkaan kieltäydy vastaanottamasta rapsutuksia tai ylipäätään mitään huomiota - jopa eläinlääkäri piikkeineen ja muine kammotuksineen otetaan vastaan "avosylin". Neidin molemmat vanhemmat ovat äkkipikaisuuteen ja sähäkkyyteen taipuvaisia, joten tässä tapauksessa omena on vierinyt melko kauaksi kotipuustaan. Tätä höppänää eivät pikkuasiat hetkauta ja se on toisinaan jopa huolestuttavan rauhallinen ja tasainen.

Ratsailta Dana on ihanteellinen käsitellä. Se kuuntelee apuja ja pyrkii tekemään pyydetyt asiat parhaan taitonsa mukaan. Yritteliäisyyttä tai motivaatiota ei puutu, mutta kehon - erityisesti kavioiden - hallinta on silloin tällöin hieman hukassa. Jalat tuntuvat menevän joinain päivinä erikoisen herkästi solmuun, ja tällöin harjoitukset eivät ota sujuakseen. Kömpelyydestään huolimatta tamma on ollut helppo kouluttaa jopa GP-tasolle asti - kultaisen luonteen rinnalla pienet kompuroinnit eivät juurikaan paina.
Esteillä Dana ei selvästikään ole elementissään. Rento ja yritteliäs hevonen on kadonnut kuin tuhka tuuleen ja tilalla on hermostunut, kompuroiva ja sätkyilevä otus. Uskomme tämän johtuvat itseluottamuksen puutteesta - ilmeisesti tamma tiedostaa keskinkertaisen tasapainonsa, eikä osaa luottaa hyppyjen onnistumiseen taitavan ratsastajankaan kanssa.
Koulukiemurat maistuvat päivästä toiseen ja samojenkin harjoitusten hiominen useana päivänä peräkkäin onnistuu mukinoitta. Ainoastaan passagen harjoittelu on aikoinaan tuottanut selvää kyllästymistä ja motivaationpuutetta, mistä lie johtuvan.

Tamma lepäilee karsinassaan makuulla rouskutellen tyytyväisenä sopivasti pään alla olevia päiväheiniään. Aurora seisoo hieman kauempana seuraillen Danan puuhia hymyillen.
- Katso nyt. Voiko tuota olla rakastamatta ?

Tamma on karsinassaan rento ja luottavainen. Se on hyväksynyt tallin kodikseen ja ihmiset sen johtajiksi, eikä koe tarvetta pelätä tai seisoa koko aikaa "vartiossa" oven luona. Sen tapaakin usein loikoilemasta pitkin pituuttaan, eikä Danaa meinaa millään saada hereille kesken kauneusunien. Torkut sijoittuvat usein "sopivasti" siihen hetkeen, kun pitäisi olla lähdössä kilpailuihin tai valmennukseen ja joutuessaan nousemaan ylös haukottelee tamma murjottava ilme naamallaan vielä pitkään tämän kamalan vääryyden jälkeenkin.
Kisapaikoilla sama rentous useimmiten säilyy, eivätkä hoitotoimenpiteet, verryttely tai itse kilpasuoritus häiriinny vieraista paikoista. Nuorisoa pyritäänkin kilpailuttamaan ensi alkuun samoissa kilpailuissa tamman kanssa, jolloin se on mukana näyttämässä hyvää esimerkkiä ja rentouttamassa muidenkin tunnelmia omalla rauhallisuudellaan.

Tarhassa Dana viihtyy yksin, mutta tarvittaessa myös seurassa. Ihmisrakkaudestaan huolimatta se ei juurikaan osoita erityistä kiintymystä lajitovereihinsa, muttei kuitenkaan ole koskaan käyttäytynyt aggressiivisesti toisia hevosia kohtaan. Tamma omaa esimerkilliset käytöstavat, ja siitä voisi moni muu tallimme asukki ottaa mallia.