|
Rotu: Suomenpienhevonen Syntymäaika: 02.05.2008 (ikääntyminen) * Koulutustaso: Helppo B, 80 cm |
Sukupuoli: Ori, VH-45551 Säkäkorkeus: 147 cm Kasvattaja: Syysvalkea Omistaja: Etulinjan Suomenratsut |
* Syntymäaika ei täsmää ikääntymissivulla, koska hevonen on ikääntynyt nelivuotiaaksi nopeutetusti.
LUONNETTA VAIKKA MUILLE JAKAA - VAI ONKO SITTENKÄÄN ?
Syksyn Viimeinen Surmanajaja, mukavammin ja lyhyemmin Suru, on mukavan hauska hevonen, joka on kuitenkin kiltti, eikä sen kanssa menetä hermojaan kuin harvoin. Se on yleisesti rauhallinen ja äärimmäisen kiltti siinä mielessä, että se ei ikinä tekisi ihmiselle pahaa vaikka tämä istuisi sen jalkojen juurella. Suru osaa käyttäytyä, vaikka se yleensä kotitallilla hoitaessa onkin vähän vekkuli velikulta - heittelee harjoja ja syö mitä eteen sattuu. Suru on kuitenkin mukava ja sen kanssa on kivaa ja hauskaa puuhastella kaikkea. Mikään ei yleensä Surun kanssa tuota vaikeuksia, vaikka joinain päivinä se osaa olla oikea juntti. Kyseisinä junttipäivinä Suru ei ole äkäinen tai muuta, mutta se ei ole oma hauska itsensä ja vaikuttaa vähän tylsistyneeltä ja hiljaiselta. Silloin ei oikein mikään suju, koska Suru ei mielellään liikkuisi ja se haluaisi koko ajan olla vain omissa oloissaan. Se näyttää silloin oikeasti surulliselta ja nuutuneelta, mutta seuraavana päivänä se on luultavasti jo oma itsensä, muuten on kyllä jokin huonosti. Suru ei ole useinkaan vihainen tai äkäinen, eikä se myöskään näyki. Ori on kuitenkin useimmiten aika vauhdikas käänteissään ja esimerkiksi taluttaessa Suru kiitää kaukana edessä, niin pitkällä kuin riimunnaru sallii.
Hoitaessa Suru on hauska, mutta sen kanssa saattaa menettää hermonsa. Ori viskelee kaikki itsensä ulottuvilla olevat tavarat lattialle tai kauemmas. Sen jälkeen se tutkii hoitajan taskut ja yrittää syödä kaikki vetoketjut tai muut roikkuvat nauhat. Surua on kuitenkin kiva harjata, sillä ori seisoo nätisti paikoillaan ja nauttii harjauksesta. Kaviotkin nousevat kivasti ja ori pitää jalkansa ylhäällä niin kauan kuin on tarvetta. Suru ei ole niinkään sellainen hienohelma, mutta haluaa kuitenkin mieluiten olla puhdas, joten harjausta tai pesua vastaan orilla ei ole koskaan ollut mitään. Varustaessa Suru seisoo rauhallisesti paikoillaan, etenkin jos joku kyykkii sen jaloissa laittamassa suojia. Surulla ei ole mitään suojiakaan vastaan mitään ja ottaa mielenkiinnolla vastaan erilaiset läpykät. Satulaa Suru saattaa aluksi hieman vierastaa ja ottaa pari askelta sivulle tai kääntää suuren ahterinsa varustajalle. Kunhan satulan saa selkään ori ottaa asian ihan hyvin, mutta pullistelee kuitenkin hiukan satulavyötä laittaessa. Suitsiessa Suru saattaa nostaa päätään vähän, mutta ottaa kuitenkin suitset päähänsä, kuolaimiakaan vastustelematta.
Eläinlääkärin käsittelyssä Suru uskoo olevansa varmoissa käsissä ja seisoo rauhallisena aloillaan. Joitakin erikoistoimenpiteitä Suru saattaa hiukan vierastaa ja astua hiukan sivuun, mutta ei tee mitään vakavampaa. Suru ei kuitenkaan kovin usein onnistu saamaan itse itseään eläinlääkärin tarpeeseen, onneksi. Kengittäjä ei ole Surulle ollenkaan ongelma, vaan ori seisoo nätisti ja nostaa jalkansa. Kaikenmaailman kuumakengitykset ja raspaukset onnistuvat.
Tarhassa Suru juoksentelee mielellään pieniä pyrähdyksiä ja osaa olla myös yksin. Suru on kuitenkin enemmän laumasielu ja on mieluiten porukassa. Siellä se syö muiden kanssa heinää ja rapsuttelee toisia. Tarhaan päästessään Suru ottaa yleensä pienen pukkilaukan ja rauhoittuu sitten heinäkasan ääreen. Ulkoilu on piristävää ja etenkin pakkasella Suru pitää ravailemisesta, se pitää kylmän loitolla. Suru ei ole niin perso ruualle, että koko ajan tulisi olla syömässä ettei vaan jää mitään syömättä, mutta kyllähän Surukin syö paljon, pieniä määriä silloin tällöin.
Ratsastaessa Suru on reipas ja vauhdikas, mutta ei kuitenkaan liian hurja. Ori ei kuumu helposti tai tee mitään sivuloikkia vaan on luotettava ja eteenpäinpyrkivä ratsu. Jokainen askellaji sujuu Surulta hienosti ja se tekee työnsä hyvin. Esteillä Suru on hyvä hyppääjä ja osaa hypätä tiukastakin kulmasta. Suru pitää esteiden hyppäämisestä, mutta ei kuitenkaan jaksa sitä joka päivä. Pari harjoituskertaa viikossa pitää Surun mielen virkeänä eikä se kyllästy esteisiin. Suru hyppää hyvin ja se osaa ajoittaa hypyt oikein ja hyppää pitkälle. Koulusta Suru pitää myös ja osaa erittäin mukavasti. Ori ottaa rauhallisesti uudet asiat ja toistaa ne mielellään niin kauan, että osaa. Sillä on sulavat ja lennokkaat askeleet, jotka tekevät orista upean kouluhevosen. Suru kulkee hyvin muodossa ja taipuu erinomaisesti. Suru ei juurikaan ryöstä tai pukita vaan menee lujaa aika ajoin. Maastossa Suru tykkää käydä aina välillä mielenvirkistykseksi ja käyttäytyy oikein hyvin. Suru osaa olla porukassa myös viimeisenä ja kulkee muiden tahdissa. Yksikseen mennessä Suru saattaa innostua hieman ja lähtee menemään jonkin verran kovempaa. Maastoesteetkin sujuvat Surulta, kunhan se ensin on varmasti rauhallinen. © Noora SUKU TÄYNNÄ TIMANTTEJA ? KILPARATOJEN KRUUNAAMATON KUNINGAS
Valmennus 20.01.2009 Suru oli vauhdikas ja hieman poissa ratsastajan otteista. Hieman tuntui että tämä olikin omissa maailmoissa, ja samaa saattoi Surustakin sanoa. Aluksi pitikin palauttaa molemmat osapuolet ihan maan kamaralle, ennen kuin ryhdyimme edes ajattelemaan joskus esteille pääsyä. Lämmittely sujui maan päälle palautuksen jälkeen hienosti, välillä hieman meni ripeäksi, mutta suuria virheitä ei kuitenkaan matkaan juuttunut joita ei olisi saanut hoidettua pois. Esteille mentäessä Suru oli hyvin ratsastajan otteissa, ja seurasi käskyjä hienosti. Ratsastaja ohjasi Surun hyvin esteille ja hallitsi vauhdin hyvin, parin toiminta oli mukavaa katsella ja radallakin parin yhteistyö luisti. KAUHUKAKAROITA VAI PIKKUENKELEITÄ ? Suru on tarjolla jalostukseen.
Kisoissa Suru on valpas, mutta rauhallinen ja rento. Sen olemus on kuitenkin ryhdikäs ja ihan vähän jännittyneempi. Suru on kuitenkin helppo ratsastaa lämmittelyssä ja se tekee mitä
Syksyn Runopoika
suomenpienhevosori
146 cm, Vaativa B / 100 cm
SLA-II, YLA3
Eerolan Kaiku
suomenpienhevosori
145 cm, Vaativa A / 100 cm
Eerolan Suru
suomenpienhevostamma
147 cm, Vaativa B / 90 cm
Taivaankannelta Kadotettu
suomenpienhevostamma
148 cm, 100 cm
SLA-II, YLA3
Railakkaasti Rappiolla
suomenpienhevosori
146 cm
Tuulesta Taiottu
suomenpienhevostamma
147 cm
20.08.2008 ERJ - esteratsastus 60 cm 5/26
25.08.2008 ERJ - esteratsastus 60 cm 1/42
07.08.2008 ERJ - esteratsastus 60-70 cm 1/30
29.08.2008 ERJ - esteratsastus 80 cm 2/37
01.09.2008 ERJ - esteratsastus 70 cm 4/50
02.09.2008 ERJ - esteratsastus 60 cm 5/157
12.09.2008 ERJ - esteratsastus 70-80 cm 4/86
01.10.2008 ERJ - esteratsastus 60 cm 4/19
01.10.2008 ERJ - esteratsastus 80 cm 1/12
02.10.2008 ERJ - esteratsastus 50-60 cm 4/50
05.10.2008 ERJ - esteratsastus 80 cm 4/39
06.10.2008 ERJ - esteratsastus 80 cm 5/39
20.11.2008 ERJ - esteratsastus 70-80 cm 3/77
20.11.2008 ERJ - esteratsastus 60 cm 3/93
14.12.2008 ERJ - esteratsastus 80-90 cm 8/80
18.01.2009 ERJ - esteratsastus 80 cm 5/59
20.01.2009 ERJ - esteratsastus 90 cm 3/43
27.01.2009 ERJ - esteratsastus 70 cm 6/46
01.02.2009 ERJ - esteratsastus 60 cm 1/55
11.02.2009 ERJ - esteratsastus 80 cm 2/39
17.08.2008 KERJ - kenttäratsastus Harrasteluokka 5/25
17.12.2008 KERJ - kenttäratsastus Helppo luokka 3/24
Valmentajana weeram
Suomenhevostamma Etulinjan Hysteria, syntynyt 05.10.2008, emä Syksyn Viimeinen Valssi, omistaja Miia K. / ESR
© Miia Ketonen 2008